Ajankohtaista
silke
Tämä kevät on ollut hidasta kauneutta. Harvoin valkovuokot ja sinivuokot kukkivat yhdessä. Ovenpielen narsissit ja hyasintit ovat antaneet iloa pitkään. Ehkä tänään löydän ensimmäiset tuomen auenneet kukat? Kylmästä, ja harmaista päivistä huolimatta luonnossa tapahtuu heräämistä elämään. Olen katsonut joen toisella puolella kasvavaa metsää. Kuusien tummaa järkähtämätöntä taustaa vasten lehtipuut ovat olleet odottavan näköisiä. Sitten yhtäkkiä näkyykin herkkää vihreää kun koivut ovat saaneet hiirenkorvansa. Haapa odottaa vielä. Elämä on niissä, valmiina pulppuamaan ja virtaamaan.
Luonnossa kaikki tapahtuu oikeassa järjestyksessä, vuodenkierto etenee. Ihminen, etääntynyt luonnosta, on usein hukassa, etsimässä itseään väärästä paikasta.
Kävelyllä pysähdyn katsomaan kun puut seisovat vedessä. Mietin hajamielisesti että miten niiden varpaita palelee. Lapsi sanoo että ainakaan ne eivät kuole janoon! Niiden runkojen juurella näkyy liikettä ja jään katsomaan. Sammakot pitkine koipineen siellä pulikoi, kurnutusta kuuluu.
Haluaisin että voisin aamiaisen ajan istua kiireettä kuistin punasamettisessa tuolissa ja katsoa ulos. Kuistin yli kurkottaa vanha syreenipensas. Sen oksilla on kauniin vihreää sammalta. Aamuvalo koskettaa sitä ihanasti. Linnut tulevat sen oksille. Miten kaunis on mustarastas ja aurinkosammal.
Keräsin työhuoneelle valkovuokkoja joen rannalta. Taivas tummeni ja alkoi sataa. Vedin hupun päähäni, hengittelin sitä ihanaa tuoksua mikä tulee kevätsateesta, kuuntelin sateen ja lintujen ääniä, ja katselin kun pisarat osuivat joen veden pintaan muodostaen lukemattomia ympyröitä. Sade loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Täydellinen sateenkaari ilmestyi taivaalle.
Olen kirjoittanut usemman kirjoituksen mutta poistanut ne, kun kaikki sanat ovat tuntuneet niin turhilta, kaikki ajatukset jo kerrotuilta. Niin paljon on asiantuntijoita, osaavia ja vielä enemmän osaavia ihmisiä, näppäriä, sattuvia, tyhjentäviä teorioita.
Mutta nyt lähetän tämän pienen kirjoitukseni matkaan. Ehkä se tavoitti sinutkin.
Aurinkosammal, sateen tuoksu, helisevä maa.