Ajankohtaista
silke
Ahdistava tunne rintakehässä. Kurkkua painaa. Olet nurkassa, et rajaa omaa tilaasi vaan joku muu rajaa sinua, jyrää. Häpeä, viha, pelko ja syyllisyys kuohuvat kehossasi ja tunnet hämmennystä ja avuttomuutta. Kurkkuun on patoutunut vuosien varrella sanoja, joita et sanonut. Luultavasti olet jo lapsuudessa löytänyt nurkkapaikkoja ja nieleskellyt sanoja ja itkua.
Olet alkanut miettimään, miksi löydät itsesi tuosta nurkasta uudestaan ja uudestaan. Olet huomannut että vaikka kuinka sovitat kauniisti sanasi, huomioit parhaan kykysi mukaan ihmiset ympärilläsi, koetat auttaa ja huolehdit että kaikilla olisi hyvä olla, aina lopulta huomaat että joustavuuttasi ja hyväntahtoisuuttasi on käytetty hyväksi, joudut kuuntelemaan ilkeää puhetta, sinut laitetaan nurkkaan. Ja siellä nurkassakin sinä vielä yrität sovitella, sillä olet oppinut ajattelemaan että aina pitää olla kiltti ja vihaaminen on väärin ja riitoja tulee välttää viimeiseen asti ja että kaikki ihmiset pohjimmiltaan tahtovat hyvää.
Mutta niin ei ole. On ihmisiä joita ei kiinnosta vähääkään miltä toisesta tuntuu, mikä muille olisi hyvä tai miten muut voivat. He eivät edes ymmärrä että voisivat käyttäytyä toisin. He näkevät vain omat oikeutensa, tunteensa ja tilaisuutensa. He eivät näe sinun tunteitasi ja he ajattelevat että eivät ole vastuussa siitä mitä sinä joudut tuntemaan. He laittavat sinut kokemaan huonommuutta ja syyllisyyttä siitäkin että olet niin kiltti. He saavat kiltteyden kuulostamaan rumalta. Ja he ovat taitavia tunnistamaan joukosta ne joiden katse on kiltti ja hyväntahtoinen. He taitavat pohjimmiltaan pelätä että heidän oma heikko ja haavoitettu sisin tulee näkyville. Tai he eivät kestä lämmintä herkkyyttä koska eivät jostain syystä itse pysty siihen.
Tavallaan he ovat oikeassa, niinhän sinä oletkin vastuussa siitä että olet taas tilanteessa jossa sinua ei kunnioiteta. Sinä olet vastuussa siitä että sallit kaikki tunteesi, myös ne epämiellyttävät. Mutta he ovat kylläkin vastuussa omasta käytöksestään ja itsekkyydestään ja toiselle ihmiselle aiheuttamastaan pahasta, ei sitä voi puolustella sillä että sinä olet liian kiltti.
Kun on alkanut miettimään miksi minua tallataan ja miksi en koe olevani samalla viivalla kuin muut, on jo astunut ratkaisevan askeleen eteenpäin. Silloin kannattaa kääntää katse itseen, tutkia ja mietiskellä omaa arvomaailmaa ja miten arvostaa itseään. Arvostanko itseäni niin paljon että suon itselleni hyvää? Olenko itselleni kiltti? Jos pitää vain muiden hyvinvoinnista huolta, unohtaa itsensä, eikä se pidemmän päälle ole kenellekään terveellistä. Itsensä arvostamisesta lähtee rajattomasta kiltteydestä parantumisen matka.
Kukaan toinen ei voi lopulta määritellä mikä on liian kiltti. On paljon määritelmiä, sillä me tykkäämme ilmeisesti määritellä ja pistää ruotuun. Sinä itse vain voit tietää missä ovat sinun rajasi. Minkälaisena sinä näet maailman joka on hyvä? Minkälaisia arvoja haluaisit siirtää omille lapsillesikin, ja minkälaisia et missään nimessä haluaisi. Miksi olet kiltti? Siksikö että kelpaisit? Ei sinun tarvitse kelvata ensisijaisesti kuin itsellesi. On ihmisiä joille et ikinä kelpaa, vaikka oletkin äärimmäisen kiltti.
Kiltteys on hyvää, se on yhteenkuuluvuutta, se on toisen ihmisen kunnioittamista. Se on armollisuutta. Se on herkkyyttä ja empatiakykyä, huomaavaisuutta. Kiltit ihmiset aistivat ilmapiiriä ja tunnetiloja (joskus uupumukseen asti). Ajattelen että koska maailmassa on niin paljon pahaa ja paha ihminen saa nopeammin valtaa, pahuus on määritellyt myös kiltteyden rajat. Siihen ei tarvitse suostua. Kyllä maailma tarvitsee enemmän kiltteyttä! Ihanaa että olet kiltti. Ihanaa että sinä lempeä ihminen olet olemassa! Ole ystävällinen itsellesikin! Ilman kilttejä ihmisiä maailma pysähtyisi. He tekevät niin paljon huomaamatontakin työtä.
Kun tuntee tarpeeksi itseänsä, voi olla rauhallinen tilanteissa joissa joku koettelee rajoja. Voi antaa toisen koetella, sillä tietää että enää hän ei pysty rajoja rikkomaan. Voi antaa toisen puhua, ja voi ajatella että ajatuksianipa et pysty hallitsemaan. Tai voi sanoa ystävällisen tiukasti että nyt riittää, en enää kuuntele tuollaista puhetta, tai että olemme tästä asiasta eri mieltä ja kummallakin olkoon oikeus mielepiteeseensä. Voi lähteä pois jos tuntuu että nurkkapaikka uhkaa. Usein se on viisainta, eikä silloin kyse ole pelkuruudesta vaan järkevästä ja luontevasta tavasta kantaa vastuu omasta käytöksestään, omasta jaksamisestaan, omista rajoistaan. Silloin ei uuvuta itseään. Ei ole pakko myöskään hakata päätä seinään uudestaan ja uudestaan!
Kiltteys on vahvuutta! Se on lahjaa. Onneksi kiltteyttä myös arvostetaan. Olin pureskellut tätä kilttiaihetta jo pitkään saamatta tekstiä aikaiseksi, kun ystäväni laittoi linkin juttuun kilteistä johtajista (tietämättä minun pureskeluistani). Jutun asiantuntijan mielestä tulevaisuudessa tarvittaisiin enemmän herkkiä johtajia. Tänään keskustelin erään inspiroivan ja hengästyttävän energisen ihmisen kanssa ja hän alkoi puhumaan kauniisti mutta viisaasti kiltteydestä. Mielessäni on ollut moni kiltti ja ystävällinen lähimmäinen. Minulla oli ihan vasta myös voimauttava kohtaaminen. Huomasin kesken kohtaamisen tuntevani nurkkaan ajamisen merkkejä. Samalla huomasin rauhallisen, vähän sivustakatsovan minän astuvan esiin. Huomasin ajattelevani että minulla ei ole mitään hätää ja melkein hämmästyin mutta enemmän ilostuin kun pystyin arvostamaan itseäni siinä hetkessä niin paljon että käänsin herkkyyteni vahvuudeksi, ja nurkkapaikan sijasta seisoin siinä missä paikkani oli, horjumatta. Ja kenenkään ei tarvinnut poistua paikalta.
Ehkä tämä epätäydellinen kirjoitukseni antaa voimaa sinulle joka olet kuullut usein olevasi liian kiltti ja joka olet tullut poljetuksi ja nurkkaan ahdetuksi. Uskalla katsoa sisällesi, arvostaa herkkyyttäsi, uskalla olla herkkä ja kiltti jalat tukevasti keskilattialla, vahvasti kiltti. Uskallathan olla rohkea kun tarvitset jossain tilanteessa tukevia raja-aitoja enemmän kuin kiltteyttä. Uskalla olla se mikä olet. Uskalla luottaa kipeidenkin kokemusten jälkeen että on hyvää ja kaunista. Tarvitsemme toisiamme!