Ajankohtaista
silke
Mitä sinulle kuuluu tässä kohti kesää? Kun heinäkuu on vielä, viljantähkät kypsyvät ja tuuli suhisee niissä. Onko kesä ollut sinulle hyvä?
Minun kesäni on ollut hyvä. Se on ollut hyvin täyteläinen, kaunis, monivivahteinen, ihmeellinen, tunteikas, koetteleva, väsyttävä, raskas, kevyt ja kaikkea paljon. Olen ollut elämän ja kuoleman kysymysten äärellä henkilökohtaisesti, ja kuunnellen toisten ihmisten kohtaloita. Olen taas, aina uudestaan, opetellut hyväksymään sen mitä elämä tuo eteeni, ja elämään tässä ja nyt.
Tuntui hyvältä laittaa tyttäreni häissä juhlapöytään naapurin pojan viljelemää kauraa. Maan ja maanviljelijän lahja. Minulle maanviljelijät ovat niitä ihmisiä jotka edustavat pysyvyyttä ja turvaa, sukupolvelta toiselle siirtyvää viisautta. Juuria. Ajattelen että se mitä täällä omassa maassa kasvaa ja kehittyy, sitä on syytä käyttää, varjella ja kehittää viisaasti ja kunnioittavasti. Jokaisella maalla on omat rikkautensa. Miten löytyisi tasapaino, että herkkä ja kaunis maamme kestäisi tulevillekin sukupolville?
Vaikka koneet ovat tulleet ihmisten, ja ihmisen ja maan väliin, silti monissa ammateissa työskentelevät ihmiset tarvitsevat edelleen lämmintä sydäntä ja lempeitä käsiä, sekä nöyryyttä vaihtelevien olosuhteiden edessä. On monia tehtäviä missä kädet ja lämmin sydän ovat tarpeen. Käsi siivoamassa, käsi ojentamassa ruokaa, käsi siunaamassa, käsi ompelemassa vaatetta tai kutomassa lämmintä villasukkaa, käsi haravoimassa, käsi tekemässä mahdolliseksi asumista ja elämistä, käsi opettamassa, käsi kuvaamassa, käsi ruorissa tai ratissa, käsi silittämässä. Kädet työhön jo väsyneet, kertomassa pitkästä elämästä, ehkä rukoilemassa. Mitä tarinaa sinun kätesi ja sydämesi kertovat?
Muistan isäni kädet. Ne olivat käsityöläisen kädet, taitavan verhoilijan kädet. Paljoon pystyvät kädet. Nyt niitä ei enää ole. Mutta minun käteni jatkavat työtä. Katson käsiäni. Ne ovat myös käsityöläisen kädet. Kun hoidan ihmistä, tarvitsen sekä käsiä että sydäntä. Voi hoitaa mekaanisesti ja teorian mukaisesti ja sekin voi tuntua hyvältä. Mutta kun pääsee lähemmäs ihmistä, on oltava herkkyyttä, on löydyttävä kunnioitusta ja on synnytettävä luottamusta. Elämän ihme on hetkessä, se ei kiirehtimällä löydy. Ihmisiä on maapallolla käsittämätön määrä. Silti sinä olet ihme, ainutlaatuinen ihme, ja sinun tarinasi ja sinun kehosi, sinä, olet äärettömän arvokas. Ethän väheksy sitä, ethän hylkää. Ethän anna kenenkään kohdella huonosti.
Olen kertonut aiemmin syövästä joka minulta löytyi muutama vuosi sitten. Tänään olen edelleen toipilas ja etsin paikkaani tässä yhteiskunnassa jossa ei välimuotoja tunnusteta. Kiitollisena kyllä, että olen voinut käyttää taitojani, sydäntäni ja käsiäni toipilaanakin (puolisolle erityiskiitos). Koska olen käynyt läpi raskaat syöpähoidot ja nähnyt syöpää sairastavan silmin sairaalamaailmaa, tiedän että resurssipula on myös siellä ja ihmisen kokonaisvaltainen hoito ja kohtaaminen ei toteudu kuin laidasta. Hyvää tehdään joka päivä ja ammattitaito on huippuluokkaa. Silti. Koen hyvin pieneksi ja turvattomaksi itseni suuressa sairaalassa ja kiireen kovettamien ihmisten keskellä. Moni ei koe arvostusta työssään ja moni uupuu koska ihmisen kohtaamiseen ja laadukkaaseen sekä turvalliseen hoitotyöhön ei ole todellisia mahdollisuuksia.
Juttelin vanhuksen kanssa joka oli tehnyt pitkään töitä lastenhoitajana ja ollut esimerkiksi Arvo Ylpön opissa. Arvo Ylppö oli opettanut hoitajille vauvahierontaa! Tiedän että kätilöt ja terveydenhoitajat näkevät tänä päivänä kyllä vyöhyketerapian / vyöhyketerapeuttisen vauva- ja raskaushieronnan (ja muiden lääkkeettömien menetelmien) hyödyn ja merkityksen sekä äitien että vauvojen hoidossa. Virallisena hoitomuotona vyöhyketerapiaa ei kuitenkaan hyväksytä, ja näin ollen mm. meidän vyöhyketerapeuttien opintoja ei mitenkään tueta (ei myöskään kalevalaisten jäsenkorjaajien opintoja). He jotka opettavat näitä vuosisatoja vanhoja hoitomuotoja, tekevät erittäin arvokasta työtä. Näin viisaudet eivät jää historiaan, vaan ne tuodaan nykyaikaan. Juurevuutta! Uskallan sanoa että lääkkeettömiä hoitoja olisi viisasta hyödyntää sekä sairaanhoidossa että kuntoutuksessa koululääketieteen rinnalla, ja pikkuhiljaa kääntää painotus yksilölliseen kokonaisvaltaiseen terveydenhoitoon ja sairauksien ennaltaehkäisyyn. Luontokin kiittää.
Kuvittelen keskelle sairaalan tehokkuutta rauhan (kumpikaan ei sulje pois toista). Kohdan jota ei kiire kosketa, eikä kliinisesti tutkittua lääkettä tarjota sielun kipuun ja väsymykseen. Kohta, missä saat olla se mikä olet, yksilönä, kokonaisena, eikä sinua ja mielipiteitäsi, tunteitasi ja tahtoasi ohiteta. Saat lempeää kosketushoitoa, sitä jota on ajasta aikaan ihmiseltä ihmiselle annettu. Kuvittelen kuinka kädet, hyvää tekevät kädet voivat olla tuomassa lohtua, ne voivat auttaa kehoa löytämään voimansa, ne voivat auttaa ihmistä löytämään taas itsensä tuossa monesti pelottavassakin sairaalamaailmassa, olemaan läsnä tässä hetkessä, siinä ainoassa mikä on nyt. Kädet jotka auttavat tuntemaan varpaat ja sormet, hoitavat kädet jotka lievittävät särkyä ja saavat hartiat taas rentoutumaan. Tekisi hyvää pääministerille, pormestarille ja ylilääkärillekin.